Keksihakki

Mitä rapistelette siellä? Suolakeksejäkö?

Saanks mä yhden?

 

Rokotereissu

Hitsiläinen, viime viikolla se lääkäri reissu sitten oli. Minut hinattiin väkipakolla lääkäriin, vaikka pelotti niin pirusti. Haistoin jo ovelta, että mikä paikka oli kyseessä ja löin jarrut päälle, niin että minut piti kiskoa sisälle puoli väkisin. En olisi halunnut edes vaakalle, kun sillekin nouseminen pelotti älyttömästi, vaikka äippä kyllä sanoi, että se ei ole mikään paha paikka. Sisälle menon ja punnituksen jälkeen äippä istu odottamaan meidän vuoroa ja minä yritin piiloutua äipän jalkoihin ja tärisin kuin horkassa häntä koipien välissä. Lääkäri aseman henkilökunta kyseli, että mistä pelkoni on alkunsa saanut, mutta äippä sanoi, ettei siihen ole mitään syytä minua vaan pelottaa.

Sitten kun minun vuoro tuli mennä lääkärin luo, meni kaikki muut ensin sisälle, kun minua oli äipän lisäksi lääkärillä käyttämässä pikku ihmisetkin. Minä tulin huoneeseen viimeisenä ja taas liimauduin äipän jlakaan suojaa hakemaan. Edelleen minua pelotti aivan älyttömästi, vaikka tarkastus sinällään oli minulle tuttua, sydämmen ja keuhkojen kuuntelut, hampaiden ja korvien tarkastus sekä muutoin kunnon tarkastus. Jo pelkkä lääkärin lähemmäs tuleminen ja ropeltaminen sai minut niin pelkäämään niin, etten edes tajunnut, kun lääkäri minua kahdella rokotteella tuikkasi. Lääkäri tuumasi minun olevan hyvässä kunnossa ja kaiken olevan ok, mitä nyt leikattu narttukoira vain voi olla.

Rokotuksen jälkeen kun kuulin kokok koettelemuksen olevan oli ohi, olin ensimmäinen, joka huoneesta poistui ja äippä naureskeli, että olin niin innoissani koettelemuksen ohi olemisesta, että meinasin sännätä lääkäriasemalta ulos suoraa päätä ikkunasta, muttei äippä laskenut ennen kuin oli maksanut. Ja loppujen lopuksi ovesta me ulos mentiin, ettei kuitenkaan siitä ikkunasta. Äippä sanoi, että ovesta ulos menemällä säästettiin useampi satanen, kun en ikkunasta piuhalle sännännyt.

Onneksi sain palkan lääkärireissusta sitten kotona, joka kieltämättä kyllä hyvitti kokemusta kohtuullisesti.

Sai palkaksi paketin pekoonia, kun äippä kävi tulomatkalla kaupassa, ja pekoni paketti olikin mennyt rikki, ettei sitä nuo herkkämahaiset ihmiset voineet enää syödä. Väittävät vielä minua muka herkkämahaiseksi.

Eikä paketti kauaa minun käsittelyssä kestänyt.

Tavoiteltavaa

Äippä väitti eilen aamulla, että olisin saanut yön aikaan uuden rypyn kuonooni ja harmaantunut myös. Moiset väitteet on peräisin siitä, että eilen tuli ikää minulle mittariin kaikkiaan viisi vuotta, eikä tunnu missään. Äippä ja iskä puhuivatkin, että minulla olisi tavoiteltavaa vielä reilut 16 vuotta, että ohittaisin juuri paremmille haukkumaille siirtyneen  maailman vanhimman koiran, joka oli poistuessaan 21 vuotta.

Synttäripäivä meni ihan normaalein kujein, toki vähän ylimääräisiä herkkuja ja hellyyden osoituksia sain kaikilta, mutta sänkyyn minua ei kuitenkaan edes synttärin kunniaksi laskettu, vaikka yritin, lähdöt tuli. Sain synttäriruuaksi aimo annoksen ensinnäkin maksalaatikkoa sekä makaronilaatikkoa, mitä muilta jäi. Nam! Ei ruoka kauaa kupissa vanhentunut. :)

Tosin yksi ikävä puoli synttäreihin aina liittyy, se nimittäin tietää käyntiä tohtorissa rokotuksilla. Olen jo puheita kuullut, että lääkäri käynti on suunnittelilla, mutta vielä en tiedä milloin reissu on edessä. Onneksi olen kuitenkin sen verran terveenä ollut, että tuo kerta vuoteen rokotuksella ja lääkärin tarkastuksessa käynti on riittäänyt.