Hyvää joulua!

En ole kerennyt paljoa kirjoitella kuulumisiani vähään aikaan, kun minulla on ollut tassut täynnä hommia viimeisen kuukauden aikana. Tänne ilmaantui viime kuun aikaan, yksi uusi ihmislapsi, jota on pitänyt nuuskutella ja vahtia. Alkuun olin jokaisesta pienestäkin inahduksesta huolissani, mutta, nyt olen jo tottunut siihen, että tuo pikku paketti päästää ääniä ilmoille, mutta kyllä nuo ihmiset näyttää tekeleensä hoitavan.

Pikku paketin ilmaantumisen lisäksi, minulla on kiirettä piisannut, kun olen pakkaillut kamppeitani kasaan, kun vaihdan muun lauman kanssa pesää uudeksi vuodeksi. Päästään vähän isompaan pesään, jossa meille kaikille on taas vähän enemmän tilaa ja mikä parasta, vieressä on mukavat ulkoilualueet, vaikka ei nykyisissäkään ole valittamista.

Mutta tässä pikaiset kuulumiset ja toivottelen nyt tässä samalla hyvää joulua ja mukavaa uutta vuotta kaikille! Kirjoittelen taasen, kunhan aika paremmin antaa periksi. :)

Korvat hajoo

Hitto, mikä mekkala täällä on. Pitää ihan kuulosuojaimet laittaa päähän.

Joulutonttu

Voi kehveli! Toinen noista ihmislapsista päätti tehdä minusta tänään joulutontun....

Ja mitä tassuun tulee, niin se on paranemaan päin. Tassuni ei enää ole niin kipeä kuin aiemmin ja maltan jo leikkiä ja tulla muita vastaan ovelle. Sen verran vielä tassu itsestään muistuttelee, että välillä vielä kankeus haittaa, varsinkin, jos olen kipeän tassun päällä pitkään maannut. Mutta kaiken kaikkiaan tassu on paranemassa hyvää vauhtia.

Päästäinen

Meille on muuttanut päästäinen, tai ainakin samanoloinen piipitys meiltä aina kuuluu, muin mitä päästäisestä lähtee. Heti kun ikää paukahti mittariin viisi ja rapiat alkoi vanhuuskin iskeä. Donna on potenut viime viikot kipeää takatassuaan, joka kipuilee makuulta ylös noustessa, eikä väliä kovalta vai pehmeältä ylös nousee. Vaiva alkoi jokunen viikko takaperin, kun tytöistä toinen vahingossa kaatui touhutessaan kaatui koiran päälle. Ei pahasti, mutta kuitenkin niin, että koira vinkaisi. Sen jälkeen Donna on linkannut jalkaansa ylös noustessa. Nyt ollaan seurailtu miten tassu alkaa toipua ja välillä tassu on parempana, mutta rasitus pahentaa tilannetta.

Donna on on itsekin alkanut välttää enimpiä liikkumisia vältellä, eikä koira entiseen tyyliin tule enää ovelle vastaan, kun kotiin tullaan, vaan malttaa maata paikoillaan ja heiluttaa häntäänsä makuuksiltaan käsin meille. Toisalta jos koira tulee vastaan varsinkin piemmän makuulla olon jälkeen koira piipittää kuin päästäinen kävellessään. Tosin kauaa tassun liikkaminen koiralla ei kestä, kun tassu vertyy on liike koiralla aivan entisensä ja tassut pelaa. Suurin vaiva on juuri ylös nousut ja liikkeelle lähtö.

Saa nähdä kuinka tassu vertyy vai vertyykö se ollenkaan lähiaikoina ja käydä tarpeen mukaan lääkärillä, mutta se on taasen omalaisensa operaatio, kun Donna pelkää lääkäriä yli kaiken. toivotaan, että tassu paranee.

Keksihakki

Mitä rapistelette siellä? Suolakeksejäkö?

Saanks mä yhden?

 

Rokotereissu

Hitsiläinen, viime viikolla se lääkäri reissu sitten oli. Minut hinattiin väkipakolla lääkäriin, vaikka pelotti niin pirusti. Haistoin jo ovelta, että mikä paikka oli kyseessä ja löin jarrut päälle, niin että minut piti kiskoa sisälle puoli väkisin. En olisi halunnut edes vaakalle, kun sillekin nouseminen pelotti älyttömästi, vaikka äippä kyllä sanoi, että se ei ole mikään paha paikka. Sisälle menon ja punnituksen jälkeen äippä istu odottamaan meidän vuoroa ja minä yritin piiloutua äipän jalkoihin ja tärisin kuin horkassa häntä koipien välissä. Lääkäri aseman henkilökunta kyseli, että mistä pelkoni on alkunsa saanut, mutta äippä sanoi, ettei siihen ole mitään syytä minua vaan pelottaa.

Sitten kun minun vuoro tuli mennä lääkärin luo, meni kaikki muut ensin sisälle, kun minua oli äipän lisäksi lääkärillä käyttämässä pikku ihmisetkin. Minä tulin huoneeseen viimeisenä ja taas liimauduin äipän jlakaan suojaa hakemaan. Edelleen minua pelotti aivan älyttömästi, vaikka tarkastus sinällään oli minulle tuttua, sydämmen ja keuhkojen kuuntelut, hampaiden ja korvien tarkastus sekä muutoin kunnon tarkastus. Jo pelkkä lääkärin lähemmäs tuleminen ja ropeltaminen sai minut niin pelkäämään niin, etten edes tajunnut, kun lääkäri minua kahdella rokotteella tuikkasi. Lääkäri tuumasi minun olevan hyvässä kunnossa ja kaiken olevan ok, mitä nyt leikattu narttukoira vain voi olla.

Rokotuksen jälkeen kun kuulin kokok koettelemuksen olevan oli ohi, olin ensimmäinen, joka huoneesta poistui ja äippä naureskeli, että olin niin innoissani koettelemuksen ohi olemisesta, että meinasin sännätä lääkäriasemalta ulos suoraa päätä ikkunasta, muttei äippä laskenut ennen kuin oli maksanut. Ja loppujen lopuksi ovesta me ulos mentiin, ettei kuitenkaan siitä ikkunasta. Äippä sanoi, että ovesta ulos menemällä säästettiin useampi satanen, kun en ikkunasta piuhalle sännännyt.

Onneksi sain palkan lääkärireissusta sitten kotona, joka kieltämättä kyllä hyvitti kokemusta kohtuullisesti.

Sai palkaksi paketin pekoonia, kun äippä kävi tulomatkalla kaupassa, ja pekoni paketti olikin mennyt rikki, ettei sitä nuo herkkämahaiset ihmiset voineet enää syödä. Väittävät vielä minua muka herkkämahaiseksi.

Eikä paketti kauaa minun käsittelyssä kestänyt.

Tavoiteltavaa

Äippä väitti eilen aamulla, että olisin saanut yön aikaan uuden rypyn kuonooni ja harmaantunut myös. Moiset väitteet on peräisin siitä, että eilen tuli ikää minulle mittariin kaikkiaan viisi vuotta, eikä tunnu missään. Äippä ja iskä puhuivatkin, että minulla olisi tavoiteltavaa vielä reilut 16 vuotta, että ohittaisin juuri paremmille haukkumaille siirtyneen  maailman vanhimman koiran, joka oli poistuessaan 21 vuotta.

Synttäripäivä meni ihan normaalein kujein, toki vähän ylimääräisiä herkkuja ja hellyyden osoituksia sain kaikilta, mutta sänkyyn minua ei kuitenkaan edes synttärin kunniaksi laskettu, vaikka yritin, lähdöt tuli. Sain synttäriruuaksi aimo annoksen ensinnäkin maksalaatikkoa sekä makaronilaatikkoa, mitä muilta jäi. Nam! Ei ruoka kauaa kupissa vanhentunut. :)

Tosin yksi ikävä puoli synttäreihin aina liittyy, se nimittäin tietää käyntiä tohtorissa rokotuksilla. Olen jo puheita kuullut, että lääkäri käynti on suunnittelilla, mutta vielä en tiedä milloin reissu on edessä. Onneksi olen kuitenkin sen verran terveenä ollut, että tuo kerta vuoteen rokotuksella ja lääkärin tarkastuksessa käynti on riittäänyt.

Uusi paikka, uusi ulottuvuus

Löysin uuden hyvän makuupaikan tänään iskän avulla, mutta harmi vaan, kun en yksin sinne pääse.

Hellpäivän huvituksia, viikon koirakuva haaste

Hellepäivään kuuluu olennaisesti grillaaminen pihalla ja niiden herkkujen nauttimisesta.

 

Seehveri ja "grillitassu", marinaadit tassussa. :)

 

Valtuutettu juoman laskija. :)

 

Toki hellepäivään kuuluu olennaisesti, noden herkkujen maistelu, paitsi juomana vain vesi sekä loikoilu varjossa ja tietysti uinti.

Mentäskö jo?

Donna on kova uimari ja mummolassa ei juuri koira muuta teekään, kuin ui tai juoksee muiden koirien kanssa. Viimeksi mummolassa ollessa keittiön ikkunan alla odotteli yksi susi uimalelunsa kanssa rantatien päässä, että josko kukaan kehtaisi tulla mukaan heittelemään rinkulaa veteen.

(kuvan laatu ei ole mikään paras, kun on otettu kännyllä ikkunan läpi).

Lomasusi

Ei ole pahemmin joutanut kirjoittelemaan tänne mitään, kun aika menee niin joutuisasti. Täällä on lomailtu ja jos ei olla lomalla, niin on pitänyt makoilla akkuja täyteen, jotta olisi taas aktiivisella tuulella, kun on tarvis. :) Ollaan oltu paljon nyt mummolassa, kun kelit on ollut hyviä. Mummolassa on tullut juostua paljon, uitua, syötyä ja makoiltua pihalla. Löysinkin mummolasta hyvän varjopaikan helteitä silmällä pitäen.

 

Trampoliinin alusen, mutta yksi huono puoli siinä on.

Joku tulee kuitenkin pomppimaan "päälle".

 

Niin kaiken kukkuraksi on pitänyt pitää punkkishowta, onneksi ei kuitenkaan kirppu sellaista. ;)

Uimamaisteri

Olin eilen koko päivän mummolassa ja touhuilin muiden mukana rannassa ja kävin välill pulahtamassa uimaan. Vähän ennen pihaan takaisin lähtöä äippä päätti heittää minulle kepin, jonka voisin käydä uimalla hakemassa. Olin niin innoissani kepin heitosta, että laiturille mennessäi hypin jo innolla kepin perään niin, etten yhtään tajunnut laiturin kapeaa kulkusiltaa. Kerran hypätessäni hyppäsinkin "tyhjän" päälle plumpsahdin suoraan järveen. humpsahdin niin hyvin veteen, että sukelsin. Äippää moinen vain nauratti, kun huomasi, ettei minulle kuinkaan käynyt ja myöhemmin iskä kuultuaan minun toilailuista sanoi minua uimamaisteriksi, kun pellehyppykin on nyt suoritettu.

 

Näppäili Donna

Voisiko vinkistä ottaa vaarin?

Evästä ja sassiin! :)

Tuholaistorjuntaa 39. viikon koirakuva: Arvoitus

Käytiin tänään mummolassa ja minä olin koko iltapäivän pihalla hommissa. Kävin vähän myyrämetsällä...

Kiitoksena myyrien metsästyksestä sitten jouduin pyykättäväksi.

En tosin olisi suihkuun halunnut, mutta eipä vaihtoehtojakaan tarjottu.

Iskä löysi kuitenkin minusta lopulta oikean pohja värin, mutta sinne meni viemäriin minun tummennukset naamasta.

Tohvelisankari

Aina sitä tässä laumassa joutuu kaikennäköisen älyttömyyden kohteeksi nukkuessaan. Nytkin olin kolmen päivän aktiivilomalla mummolassa ja latailin akkuja sohvalla, niin mitäpä nuo ihmiset menee ja keksiikään pääni menoksi...

 

Siis minulle laitettiin tossut tassuun!!

Sivistynyt seehveri

Seehveri sivistää itseään lukemalla lasten kirjoja. :D

 

Kuulumiset

Minua on kuulemma kovin kaipailtu tänne kertoilemaan kuulumisiani. En vain ole pitkään aikaan joutanut koneelle tassuttelemaan mitään ja jos aikaa olisi ollut, niin en ole jaksanut. Sitä vanhemmiten laiskistuu ja nuiden ihmistenavien kanssa menee ne vähätkin voimat.

Mutta mitä minulle on sitten viime kirjoituksen jälkeen tapahtunut. Löysin sen kaverin kuitenkin, viimeksi viime viikolla satuttiin yhtä aikaa iltalenkille ja pitihän se kaapin paikka taas tarkastaa ja kuka käskee ja komentaa ja kyllä se valta kuitenkin vielä naisilla on. :) Ja jos mei nähdä toisiamme, niin olemme alkaneet aina aika ajoin toisen haukkuesas vastailla toisillemme, onneksi vain harvoin, ettei naapurit kuitenkaan häiriinny ja tietysi ulos lähtiesä on hasteltava rappukäytävä ja hissi tarkkaan, että onko ketään tuttuja juuri kulkenut juuri ennen meitä.

Järjestinhän minä toki iskälle ja äipälle vähän puuhaa tässä taannoin, ensin minulla oli hieman aamupahoinvointia, ja yrjösin eräänä aamuna eteisen ison maton. Siitä ei mennyt kovin montaa päivää kun taas iski kesken päivn muiden poissa ollessa kauhea tinka ja rykäisin tortun olohuoneen matolle. En myönnä, mutten kielläkään, ettenkö olisi siivonnut jälkiäni, kun matolata löytyi vain pelkkä tahra ilman mitään muita merkkejä tortusta jos hajua ei lasketa. no tuolla matolla ei ollut sitten pesun jälkeen ollut kovin hyvä tuuri pesun ja lattialle pääsyn jälkeen, matto oli parin tunnin jälkeen jo uudelleen pesussa. Tällä kertaa olin onneksi syytön siihen.

Muutoinpa olen viettänyt ihan normaalia elämää, olen käynyt mummolassa ja ottanut siellä ilon irti tästä etenevästä keväästä, kun pystyn olemaan niin paljon enenmmän ulkona, kuin mitä talvella. Kotosalla olen viime päivinä hoidellut sairastelleita laumani ihmisjäseniä lähinnä makaamalla niiden seurana sängyssä. Eilisenkin hoidin äippää, joka oli oksennustaudissa makaamalla koko päivän äipän vieressä, jos iskä ei siinä ollut. Iskä oli näet saman taudin takia myös kotona.

Tässäpä nämä minun viimeisimmät kuulumiseni. Yritän parantaa tapani ja kirjoitella kuulumisiani ahkerammin taasen ja keretä osallitua myös viikon koirakuvaankin taas tauon jälkeen.

Mihin se kaveri oikein hävis?

Äippä vei tänä aamuna lapset hoitoon ja tullessaan hoidosta kuulin, että äippä on rappukäytävässä ja juttelee naapureiden kanssa ja kaiken hyvän lisäksi kuulen, että äippä puhuu seehveriä, eli siis naapurin poikakoira on paikalla myös. Siitäkös minä sitten suivaannuin ja aloitin  kotona protestoinnin. Haukuin oven takana, kunnes kuulin, että hissi liikkuu jälleen ja pysähtyy meidän kerrokseen. Puheen sorina tuntui silti jatkuvan, joten jälleen piti muistutella, että minä olen täällä.

Samassa sitten äippä raotti postiluukkua ja oven takana olikin nuuskimassa minun oveani naapurin koira. Hitto, kun tuollalailla kiusaavat, eikä päästä leikkimään, pitää vaan pienen luukun kautta toisiaan nuuskia. Ovenkin äippä aukaisi vasta, kun muut olivat jo hissillä lähteneet pois. Äippä sitten naureskelikin minulle, kun pyörin kuin väkkärä ersimässä kaveriani, että mihin se hävisi.

30. viikon koirakuva

Donna osaa olla joskus hyvinkin taiteelline, jos niikseen tulee ja käyttäytyy sen mukaan. Mutta kaikkein suurinta taiteellista vaikutelmaa näyttää olevan omaehtoiset pyykkipäivät, silloin homma tehdään huolella ja hartaudella taiteelliseen tyyliin. :)

 

No voi peesetti

Kaikkeen sitä joutuu...

29. viikon koirakuva: tosiystävät

Donnalla on muutama tosiäystävä, on koirakavreita, samoin kuin ihmisystäviä, kaikkein tärkeimpiä on kuitenkin pikkuihmiset.

 

 

Hyvää ystävänpäivää

Mukavaa ystävänpäivää kaikille!